Silloin tällöin pulpahtaa mieleeni eräs ajatus, jonka luin jonkun toisen blogista. Itse asiassa tunnen kyseisen bloggaajan, mutten jaksa nyt muistaa hänen nimeään. Joka tapauksessa kyse on miehestä, joka viimeksi hänestä kuullessani asui Kanadassa sikäläisen vaimonsa kanssa ja opetti jotain tietotekniikkaan liittyvää paikallisessa yliopistossa. Ah, nimikin muistui mieleeni: Ilkka Kokkarinen.

Mutta itse ajatukseen: mies on seksin suhteen kuluttaja ja nainen tuottaja. Syystä tai toisesta tämä ajatus saa aina hymyn suupieliini. Ei siksi, että ajatus olisi naurettava, vaan siksi, että se huvittaa olemalla oikeassa. Voin melkein kuulla, miten toisen puolen lukijakuntaa aivoissa kehittyy kriittinen reaktio ja vasta-argumentteja. Ensin tietenkin helppoja ja ilmeisiä vastaväitteitä, ja sitten vaativampia kunkin ajattelukyvyn mukaan. Myönnän auliisti, että ajatus ei pidä paikkaansa joka suhteessa, kaikista näkökulmista tarkasteltuna tai aina ja iankaikkisesti. Yhtä kaikki se on oikeassa sen verran, että se jaksaa hymyilyttää.

Mitä tulee Ilkkaan, hän on yksi näitä varsin älykkäitä blogin pitäjiä, jotka keksivät suoraviivaisia ja hyviä perusteluja, joihin on vaikea keksiä vasta-argumentteja. Itse en heidän blogejaan viitsi lukea, koska useimmiten ne täyttyvät mielenkiinnottomista ja mihinkään johtamattomista umpikujista. Sitä paitsi heillä on tapana olla loogisia vain silloin, kun se sopii heidän argumentointiinsa. Ja silloinkin vain, kun premissit on valittu sopivasti. Heillä on mielipiteitä, ja he ovat taitavia vaatettamaan ne logiikan kaapuun.

Palaan vielä logiikka-aiheeseenkin ja pohdin, mitä loogikko sanoi, kun hän väitti edessään olevan pöydän olevan juuri se pöytä, joka hänen edessään oli, eikä mikään muu pöytä. Voisin myös miettiä, oliko filosofi Tuomaksella asiaa kehitellessään erittäin loogisen ymmärryksen vyöhykkeen taiteilijan teon ympärille tämän tapettua kissan kohua herättäneessä videoteoksessaan. Ja kyllä: en muista taiteilijan nimeä, enkä ole edes varma, oliko filosofin etunimi Tuomas.