Apinoiden karvoja ja sotia

Jatkan näköjään karva-aiheella taasen: katsoin Hair-musikaalista kertovan dokumentin.

Pieneksi pettymyksekseni dokumentissa ei ollut lainkaan käsitelty elokuvaversiota, mitä nyt Milos Forman käväisi pari sanaa sanomassa. En ole koskaan nähnyt teatteriversiota. En kyllä muista, onko niitä ollut tarjollakaan lähimaisemissa muita kuin Porvoolaisten nuorten jokunen vuosi sitten esittämänä. Sitäkään en nähnyt, mutta kävin katsomassa samaisten ihmisten Jesus Christ Superstar -esityksen, ja sen perusteella oli todella harmi, että jäi Hair näkemättä. Supertähdessä bändi onnistui erinomaisesti, ja vaikka koreografia olikin köyhää ja jäykkää, oli esitys silti ansiokas. Erityisesti pidin ideasta laulaa joka toinen kappale ruotsiksi ja joka toinen suomeksi.

Dokumentti sai paikoitellen musikaalin näyttämään hieman koomiselta, mutta se oli sitä aikaa se. Kun katselin elokuvaa joskus 80-luvulla teininä, se teki varsin syvän vaikutuksen. Ennen kaikkea ne hiukset olivat aivan upeita nimikappaleen taustakuvina. Ja tietysti se viimeinen mielenosoitusta ryydittävä kappale; let the sunshine in... Siinä on jotain voimakasta rauhanaatetta. Mutta vaikka kyseessä onkin idealismi, siinä on myös sodan totaalinen typeryys ja kaiken kaikkinen älyttömyys. Tuo laulu saa siis idealismissaankin rauhan tuntumaan ainoalta täysijärkiseltä vaihtoehdolta. Ja sitä paitsi tunteikkuudessaankin kivalta.

Otetaanpa esimerkki sodasta: Irakin sota. Mikä olikaan sodan varsinainen syy? Olisiko käynyt niin, että yksi typerä apinadiktaattori jostain syystä keikkui Irakin vallankahvassa, eikä ollut erityisen kiinnostunut kansansa hyvinvoinnista. Siis todellisesta hyvinvoinnista. Eli siis todella perinteinen syy sotaan: kahjo johtaja.

Mikä sitten on syynä siihen, että tällaiset johtaja-apinat pysyvät vallassa? Kyse taitaa olla valtahierarkkisesta pyramidihuijauksesta: johtaja-apina saa ympärilleen pienen hännystelijöiden joukon, ja loppu seuraa kuin itsestään. Valtahierarkkiassa kaikki noudattavat vain käskyjä. Harva siellä maan tomussa ryhtyy kyseenalaistamaan ylempiensä määräyksiä. Syntyy illuusio vallasta. Tai illuusio siitä, että valta kuuluu sinne ylhäälle.

Karvaiset puutarhat

Kohtasin nukkumaan mennessäni saman ongelman, jonka Allan esitti kapteeni Haddockille: nukkuisiko parta peiton päällä vai alla? Kelpo kapteeni ratkaisi ongelman siirtämällä peiton syrjään. Mitenkä mahtaa Esko Valtaoja toimia?

Parran ja viiksien kasvattamisessa tuntuu olevan hankalia välivaiheita, jolloin karvat ovat liian lyhyitä haluttuun muotoon, mutta toisaalta liian pitkiä pysyäkseen aisoissa. Kärsivällisyyttä siis tarvitaan. Sillä aikaa voi ihailla vaikkapa näitä: http://www.handlebarclub.co.uk/wbmchomef.html.

Eilen tuli neloselta 4D:ssä asiaa naisten karvoista. Katsoin ohjelmaa vain kaksi minuuttia, mutta aihe on omalla tavallaan mielenkiintoinen. Mistäköhän johtuu, että lähtökohtana karvojenpoistomarkkinoilla ei ole se, että karvattomuus olisi kaunista, vaan se, että karvoitus olisi rumaa? Ehkä se on mielipidekysymys, mutta epäilen silti, että joku kaupallinen taho on keksinyt, että karvoitus on epäesteettistä. Vai mistä muuten moinen ajatus olisi syntynyt? Ajatus ei taida olla edes kovin vanha, vai oliko 70-luvun pornoelokuvissa jo naisten puutarhat hoidettu paljaaksi erämaaksi?