Uusi kesä, vanha parta

Tänään, herran vuonna 2013 kesäkuun kolmantena päivänä, olin aamupäivän itsekkään ärtymyksen tilassa. Syitä on monia, elämä on. Ajattelin tästä inspiroituneena luoda uuden blogin, jossa vaikka haukkuisin kaiken huonon roskan huonoksi roskaksi. Sitähän piisaa. Kirjauduttuani bloggeriin huomasinkin tämän vanhan blogin olevan yhä olemassa. Mihinkäs huono roska Internetistä katoaisi. Olin oikein ilahtunut tästä tosiasiasta.

Jatkan siis blogin kirjoittamista siitä, mihin se viimeksi jäi. Välissä on muutama vuosi, jona aikana maailmassa ei ole tapahtunut mitään uutta tai ihmeellistä. Jotain toki on tapahtunut. Siihen palaan myöhemmissä blogauksissa.

Olen tänään ajatellut vanhustenhuoltoa, koska vanha tätini alkaa höppänöityä siinä määrin, etten usko hänen tulevan omillaan toimeen kovin pitkään. Vanhainkoti kuulostaa hyvältä paikalta, siellähän on seuraa ja järjestettyä toimintaa yms. Miksi vanhuksen pitäisi taantua yksin kotona? Kaiketi siksi, että se tulee halvemmaksi. Entäpä olisinko valmis majoittamaan tätini omassa kodissani? Saattaisin olla, jos kotini siihen soveltuisi. Mutta koska olen varsin itsekäs ihminen, olen hieman helpottunutkin siitä, ettei kotini sovellu. Soveltuvuusarvion tein ihan itse.

Otsikon aiheesta: tänään tosiaankin on kesä, ja minulla on töissä pitkähihainen paita, koska sisällä on kylmä. Parta kasvaa, mutta palasin suosiolla sivuilta ajeltuun malliin, joka sopii minulle huomattavasti paremmin.

Luin tänään tällaisen blogikirjoituksen: http://takkirauta.blogspot.fi/2013/06/lukutaito-ao-ja-abstrakti-ajattelu.html. Minusta teksti on ylipitkä ja vailla kummempaa sisältöä. Tässä on tiivistys: lukutaito on edellytys abstraktille ajattelulle ja älyn kehittymiselle. Jotkut ihmiset ovat älykkäämpiä kuin toiset ja osaavat lukea. Tai osaavat lukea ja ovat älykkäämpiä. Tai jotain. Lukekaa ihmeessä, jos haluatte kehittää lukutaitoanne ja samalla älyänne! Opin blogista myös yhden sivistyssanan: nullifidianisti (homo nullius fidei). Olen vanhentuessani muuttunut pikkuhiljaa enemmän tuohon suuntaan. Miksikäs en. Oli maailma kuinka hieno ja ihmeellinen paikka tahansa, elämä on lyhyt ja enimmäkseen merkityksetön. Ei siitä kannata numeroa tehdä.

Ihmisen uusi blogi

Päätäni särkee. On siis sopiva hetki aloittaa uusi blogi.
Kirjoitin taannoin blogia "oivallus" blogspotissa, mutta heitin sen bittien roskalaatikkoon syystä tai toisesta teksteineen karvoineen. Nyt kun aloitan uuden, on tuon erinomaisen nimimerkin ottanut käyttöön joku toinen - kaikki kunnia hänelle oivalluksesta.

Tarkoitukseni on kirjoittaa eteen tulevia ajatuksia aiheesta kuin aiheesta. Toivon välttäväni blogeille tyypillisen egoismin, aina oikeassa olemisen kuvitelmat ja tavanomaisen tyhjänpäiväisen löpinän. Mahtaako blogi tosin olla lainkaan oikea blogi ilman näitä elementtejä?

Otan blogilleni nimen ja nimimerkin, joka viittaa älyyn, koska älykkyysosamääräni on testissä osoittautunut erittäin korkeaksi. Se on yksi ominaisuus, jota vasten ajatuksiani voi peilata, ja olen varma, että se näkyy kirjoituksissani sekä hyvässä että pahassa. Itse olen älyn suhteen optimisti. Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole kirjoittaa mitään älykästä, pois se minusta. Todellinen pyrkimykseni on kirjoittaa tekstejä, jotka ovat näköisiäni sekä sisällöltään että muodoltaan.

Saatan olla suuressa älykkyydessäni itserakas ja omahyväinen, mutta ymmärrän kyllä olevani vain yksi ihmisapina muiden joukossa. Ihminen on käsitykseni mukaan vain sangen rajoittunut apina, jolla on hieman ylivilkas mielikuvitus. Tai kuten asian joskus olen muotoillut: ainoa ongelmani on siinä, että ihmiset ovat niin pirun tyhmiä, sekä toisaalta siinä, että olen ihminen.

Olen varma, että palaan vielä aiheeseen ihminen, mutta tältä erää riittäköön.