Tulevaisuus

Työpaikkani on kaupungin keskustassa vanhan tehdasrakennuksen ylimmässä kerroksessa. Ympäristö on melko viihtyisä näin kaupunkilaisittain. Tänään lounaalle lähtiessäni kävin katsomassa katolle johtavaa portaikkoa. Katolle vievä ovi oli lukossa. Paikka olisi miellyttävä pienelle meditaatiohetkelle. Tällä kertaa en meditoinut, olin vaan ja mietin, miksi olen.

Lounaalla olin muista ihmisistä piittaamattomassa mielentilassa. Tällaiset vetäytymistilat tulevat silloin tällöin ja herkemmin huonommalla säällä (matalapaineella). Kyseessä ei ole varsinaisesti vuodenaikoihin liittyvä SAD, vaan jotain muuta, mistä en ole päässyt selville; olen lääkäriltäkin udellut joskus. Tällaisina hetkinä ajattelen usein lapsellisia kysymyksiä, joiden yli en ole päässyt - kysymyksiä, kuten:

Mitä teen oikein?
Mikä olen?

En tiedä, haluanko edes mitään vastauksia. Jos haluan, niiden pitäisi olla tyhjentäviä ja lopullisia. Tänään mietin hieman yllättäen myös sitä, millainen tulevaisuus minulla on. Olen muutoshakuinen, joten haluan, että tulevaisuudessa asiat ovat toisin kuin nyt. Tiedän myös osittain, mitä haluaisin tulevaisuudelta. Se ei tule toteutumaan, mikä onkin toisaalta hyvä asia. En siis keksinyt itselleni mitään järkevää tulevaisuutta. Siksi ehkä pidänkin vetäytymisen verhosta, sen taakse voi mukavasti mennä turvaan ihmisiltä ja tarpeelta kehittää itselleen tulevaisuus.

Lohdutukseksi harrastan jazzia. Kuuntelen sitä töissä ja soitan kotona saksofonia. Hieman yllättäen huomasin, että George Michael on levyttänyt ainakin yhden jazz-biisin, Kissing A Fool. Kaveri on erinomainen laulaja ja ilmeisen lahjakas. Teen tuosta nuotin saksofonille ja kokeilen. Se ei ehkä muuta tulevaisuuttani, mutta on sitä ilmankin kiva soitella.