Kävin lyhyellä työmatkalla Lontoossa. Saapuessani luonnollisesti satoi, joskin sade meni melko nopeasti ohitse ja iltapäivästä iltaan asti oli selkeää ja varsin miellyttävää.
Lontoossa en ole aiemmin käynyt ja olin aika tavalla myyty tuosta kaupungista. Kevät on siellä jo pitkällä ja puissa lehdet. Sää oli vaihteleva ja ilmasto miellyttävän raikas. Westminsterin lähettyvillä tuntui autojen tuottamat saasteet ilmassa, mutta toisaalta Tampereen Hämeenkadulla tai Hämeenpuistossa on kevätpölyjen ja ruuhkien aikaan vielä pahempaa.
Maanalainen on erinomaisen toimiva kulkuväline, vaikka iltapäiväruuhkaa ei voi klaustrofoobikoille suositella. Kaiken kaikkiaan tuossa kaupungissa on liikkumisen edellytykset järjestetty tavalla, josta voi Tampereen autohegemoniassa vain haaveilla - myönnettäköön kuitenkin, että TKL:llä on sentään ihan kohtuullisesti toimivat reitit. Ja onhan Tampereella ajankohtainen "pitkä tunneli" -suunnitelma, joka ei ole edes ainoa liikennettä haittaava kehitysidea. Täytynee vain toivoa, että rahoitusta ei tähän idiotismiin löydy, vaikka pahalta näyttää.
Pyöräteitä tosin ei Lontoossakaan ollut joka puolella ja pyöräilijät nuohosivat varsin rohkeasti katujen reunoja. Jalankulkijat eivät juurikaan välittäneet punaisista valoista; jos autoja ei tullut, yli mentiin valoista riippumatta. Toisaalta autoilijatkaan eivät erityisen varovaisia jalankulkijoiden suhteen olleet.
Ilmapiiri Lontoossa tuntui erittäin miellyttävältä. Johtuisiko katukuvan kirjavuudesta? Peribrittiläiset sukujuuret ovat selvänä vähemmistönä ja kaikkia värejä oli kiitettävästi edustettuina. Oli miten oli, tuohon kaupunkiin aion mennä toistekin.
sunnuntai 27. huhtikuuta 2008
sunnuntai 20. huhtikuuta 2008
Apinoiden karvoja ja sotia
Jatkan näköjään karva-aiheella taasen: katsoin Hair-musikaalista kertovan dokumentin.
Pieneksi pettymyksekseni dokumentissa ei ollut lainkaan käsitelty elokuvaversiota, mitä nyt Milos Forman käväisi pari sanaa sanomassa. En ole koskaan nähnyt teatteriversiota. En kyllä muista, onko niitä ollut tarjollakaan lähimaisemissa muita kuin Porvoolaisten nuorten jokunen vuosi sitten esittämänä. Sitäkään en nähnyt, mutta kävin katsomassa samaisten ihmisten Jesus Christ Superstar -esityksen, ja sen perusteella oli todella harmi, että jäi Hair näkemättä. Supertähdessä bändi onnistui erinomaisesti, ja vaikka koreografia olikin köyhää ja jäykkää, oli esitys silti ansiokas. Erityisesti pidin ideasta laulaa joka toinen kappale ruotsiksi ja joka toinen suomeksi.
Dokumentti sai paikoitellen musikaalin näyttämään hieman koomiselta, mutta se oli sitä aikaa se. Kun katselin elokuvaa joskus 80-luvulla teininä, se teki varsin syvän vaikutuksen. Ennen kaikkea ne hiukset olivat aivan upeita nimikappaleen taustakuvina. Ja tietysti se viimeinen mielenosoitusta ryydittävä kappale; let the sunshine in... Siinä on jotain voimakasta rauhanaatetta. Mutta vaikka kyseessä onkin idealismi, siinä on myös sodan totaalinen typeryys ja kaiken kaikkinen älyttömyys. Tuo laulu saa siis idealismissaankin rauhan tuntumaan ainoalta täysijärkiseltä vaihtoehdolta. Ja sitä paitsi tunteikkuudessaankin kivalta.
Otetaanpa esimerkki sodasta: Irakin sota. Mikä olikaan sodan varsinainen syy? Olisiko käynyt niin, että yksi typerä apinadiktaattori jostain syystä keikkui Irakin vallankahvassa, eikä ollut erityisen kiinnostunut kansansa hyvinvoinnista. Siis todellisesta hyvinvoinnista. Eli siis todella perinteinen syy sotaan: kahjo johtaja.
Mikä sitten on syynä siihen, että tällaiset johtaja-apinat pysyvät vallassa? Kyse taitaa olla valtahierarkkisesta pyramidihuijauksesta: johtaja-apina saa ympärilleen pienen hännystelijöiden joukon, ja loppu seuraa kuin itsestään. Valtahierarkkiassa kaikki noudattavat vain käskyjä. Harva siellä maan tomussa ryhtyy kyseenalaistamaan ylempiensä määräyksiä. Syntyy illuusio vallasta. Tai illuusio siitä, että valta kuuluu sinne ylhäälle.
Pieneksi pettymyksekseni dokumentissa ei ollut lainkaan käsitelty elokuvaversiota, mitä nyt Milos Forman käväisi pari sanaa sanomassa. En ole koskaan nähnyt teatteriversiota. En kyllä muista, onko niitä ollut tarjollakaan lähimaisemissa muita kuin Porvoolaisten nuorten jokunen vuosi sitten esittämänä. Sitäkään en nähnyt, mutta kävin katsomassa samaisten ihmisten Jesus Christ Superstar -esityksen, ja sen perusteella oli todella harmi, että jäi Hair näkemättä. Supertähdessä bändi onnistui erinomaisesti, ja vaikka koreografia olikin köyhää ja jäykkää, oli esitys silti ansiokas. Erityisesti pidin ideasta laulaa joka toinen kappale ruotsiksi ja joka toinen suomeksi.
Dokumentti sai paikoitellen musikaalin näyttämään hieman koomiselta, mutta se oli sitä aikaa se. Kun katselin elokuvaa joskus 80-luvulla teininä, se teki varsin syvän vaikutuksen. Ennen kaikkea ne hiukset olivat aivan upeita nimikappaleen taustakuvina. Ja tietysti se viimeinen mielenosoitusta ryydittävä kappale; let the sunshine in... Siinä on jotain voimakasta rauhanaatetta. Mutta vaikka kyseessä onkin idealismi, siinä on myös sodan totaalinen typeryys ja kaiken kaikkinen älyttömyys. Tuo laulu saa siis idealismissaankin rauhan tuntumaan ainoalta täysijärkiseltä vaihtoehdolta. Ja sitä paitsi tunteikkuudessaankin kivalta.
Otetaanpa esimerkki sodasta: Irakin sota. Mikä olikaan sodan varsinainen syy? Olisiko käynyt niin, että yksi typerä apinadiktaattori jostain syystä keikkui Irakin vallankahvassa, eikä ollut erityisen kiinnostunut kansansa hyvinvoinnista. Siis todellisesta hyvinvoinnista. Eli siis todella perinteinen syy sotaan: kahjo johtaja.
Mikä sitten on syynä siihen, että tällaiset johtaja-apinat pysyvät vallassa? Kyse taitaa olla valtahierarkkisesta pyramidihuijauksesta: johtaja-apina saa ympärilleen pienen hännystelijöiden joukon, ja loppu seuraa kuin itsestään. Valtahierarkkiassa kaikki noudattavat vain käskyjä. Harva siellä maan tomussa ryhtyy kyseenalaistamaan ylempiensä määräyksiä. Syntyy illuusio vallasta. Tai illuusio siitä, että valta kuuluu sinne ylhäälle.
keskiviikko 16. huhtikuuta 2008
Karvaiset puutarhat
Kohtasin nukkumaan mennessäni saman ongelman, jonka Allan esitti kapteeni Haddockille: nukkuisiko parta peiton päällä vai alla? Kelpo kapteeni ratkaisi ongelman siirtämällä peiton syrjään. Mitenkä mahtaa Esko Valtaoja toimia?
Parran ja viiksien kasvattamisessa tuntuu olevan hankalia välivaiheita, jolloin karvat ovat liian lyhyitä haluttuun muotoon, mutta toisaalta liian pitkiä pysyäkseen aisoissa. Kärsivällisyyttä siis tarvitaan. Sillä aikaa voi ihailla vaikkapa näitä: http://www.handlebarclub.co.uk/wbmchomef.html.
Eilen tuli neloselta 4D:ssä asiaa naisten karvoista. Katsoin ohjelmaa vain kaksi minuuttia, mutta aihe on omalla tavallaan mielenkiintoinen. Mistäköhän johtuu, että lähtökohtana karvojenpoistomarkkinoilla ei ole se, että karvattomuus olisi kaunista, vaan se, että karvoitus olisi rumaa? Ehkä se on mielipidekysymys, mutta epäilen silti, että joku kaupallinen taho on keksinyt, että karvoitus on epäesteettistä. Vai mistä muuten moinen ajatus olisi syntynyt? Ajatus ei taida olla edes kovin vanha, vai oliko 70-luvun pornoelokuvissa jo naisten puutarhat hoidettu paljaaksi erämaaksi?
Parran ja viiksien kasvattamisessa tuntuu olevan hankalia välivaiheita, jolloin karvat ovat liian lyhyitä haluttuun muotoon, mutta toisaalta liian pitkiä pysyäkseen aisoissa. Kärsivällisyyttä siis tarvitaan. Sillä aikaa voi ihailla vaikkapa näitä: http://www.handlebarclub.co.uk/wbmchomef.html.
Eilen tuli neloselta 4D:ssä asiaa naisten karvoista. Katsoin ohjelmaa vain kaksi minuuttia, mutta aihe on omalla tavallaan mielenkiintoinen. Mistäköhän johtuu, että lähtökohtana karvojenpoistomarkkinoilla ei ole se, että karvattomuus olisi kaunista, vaan se, että karvoitus olisi rumaa? Ehkä se on mielipidekysymys, mutta epäilen silti, että joku kaupallinen taho on keksinyt, että karvoitus on epäesteettistä. Vai mistä muuten moinen ajatus olisi syntynyt? Ajatus ei taida olla edes kovin vanha, vai oliko 70-luvun pornoelokuvissa jo naisten puutarhat hoidettu paljaaksi erämaaksi?
maanantai 14. huhtikuuta 2008
Naiset
Kuulin juuri, että se partaniekka tähtitieteilijä, jonka nimikin varmaan muistuu kohta mieleeni, on kertonut uusimmassa kirjassaan, jota en vielä ole lukenut, arvioivansa naisia logaritmisella viiden pykälän asteikolla. Niin sehän on tietysti Valtaoja, Esko Valtaoja.
Valtaojan kirjat ovat erinomaista luettavaa. Niissä on oikeaa asennetta ja erinomasia visioita maailmankaikkeudesta ja elämästä. Optimismi on erityisen ihailtavaa ja tarttuvaa.
Naisten suhteen käytän itse vaihtelevia kriteerejä sen mukaan, mitä asioita kykenen arvioimaan näkemäni perusteella. Esimerkiksi, jos vaatteet peittävät muodot alleen, arvioin tyyliä ja yleisolemusta. Jos taas vaatteet eivät peitä liikaa, arvioin himoittavuutta tai jotain sen tapaista alkukantaisempaa. Yleensä päädyn kuitenkin etsimään positiivisia asioita. Ja useimmiten naiset ovat luokkaa "ihan ok". Tämän tavallisen luokan yläpuolelle sijoittuu kaksi kategoriaa: varsin tyylikkäät (tai hienot) ja ylimaalliset. Näissä kategorioissa himoittavuus menettää merkityksensä muun olemuksen noustessa niin voimakkaasti esiin.
Mitä tulee himoittavuuteen, olen Valtaojan kanssa samalla kannalla, eli pyrstömiehiä. Niinpä himoittavuuden asteen määrittää pitkälti navan alapuoliset muodot.
Voisin sanoa, että biologia on tämänkin asian säätänyt niin kuin se on, johon joku kenties väittää vastaan ja alkaa puhua vapaasta tahdosta. Omasta puolestani valitsen vapaasti suunnata vilpittömän ihailuni näihin vastakkaisen sukupuolen hienoihin ominaisuuksiin.
Naisia sivuten, otan kantaa Vanhasen ja Kanervan tapauksiin, koskapa satuin lukaisemaan Vanhasen tekstiviestejä täältä: http://web.comhem.se/isotalo/sms.html. Vanhasen tekstiviestit välittävät kuvan kohtalaisen miellyttävästä ja fiksusta miehestä toisin kuin Kanervan luokattomat "sex appeal"-viestit. Toisaalta sehän ei ole mikään syy paheksua Kanervaa sen enempää kuin Vanhastakaan.
Oli miten oli, Kanervan ero oli ainoa oikea vaihtoehto, kun taas Vanhasen viesteissä ei ole minkäänlaista skandaalin juurta. Sitä asiaa en tosin ymmärrä kummassakaan tapauksessa, että eikö laki kiellä viestien julkaisemista ilman asianomaisten lupaa?
Valtaojan kirjat ovat erinomaista luettavaa. Niissä on oikeaa asennetta ja erinomasia visioita maailmankaikkeudesta ja elämästä. Optimismi on erityisen ihailtavaa ja tarttuvaa.
Naisten suhteen käytän itse vaihtelevia kriteerejä sen mukaan, mitä asioita kykenen arvioimaan näkemäni perusteella. Esimerkiksi, jos vaatteet peittävät muodot alleen, arvioin tyyliä ja yleisolemusta. Jos taas vaatteet eivät peitä liikaa, arvioin himoittavuutta tai jotain sen tapaista alkukantaisempaa. Yleensä päädyn kuitenkin etsimään positiivisia asioita. Ja useimmiten naiset ovat luokkaa "ihan ok". Tämän tavallisen luokan yläpuolelle sijoittuu kaksi kategoriaa: varsin tyylikkäät (tai hienot) ja ylimaalliset. Näissä kategorioissa himoittavuus menettää merkityksensä muun olemuksen noustessa niin voimakkaasti esiin.
Mitä tulee himoittavuuteen, olen Valtaojan kanssa samalla kannalla, eli pyrstömiehiä. Niinpä himoittavuuden asteen määrittää pitkälti navan alapuoliset muodot.
Voisin sanoa, että biologia on tämänkin asian säätänyt niin kuin se on, johon joku kenties väittää vastaan ja alkaa puhua vapaasta tahdosta. Omasta puolestani valitsen vapaasti suunnata vilpittömän ihailuni näihin vastakkaisen sukupuolen hienoihin ominaisuuksiin.
Naisia sivuten, otan kantaa Vanhasen ja Kanervan tapauksiin, koskapa satuin lukaisemaan Vanhasen tekstiviestejä täältä: http://web.comhem.se/isotalo/sms.html. Vanhasen tekstiviestit välittävät kuvan kohtalaisen miellyttävästä ja fiksusta miehestä toisin kuin Kanervan luokattomat "sex appeal"-viestit. Toisaalta sehän ei ole mikään syy paheksua Kanervaa sen enempää kuin Vanhastakaan.
Oli miten oli, Kanervan ero oli ainoa oikea vaihtoehto, kun taas Vanhasen viesteissä ei ole minkäänlaista skandaalin juurta. Sitä asiaa en tosin ymmärrä kummassakaan tapauksessa, että eikö laki kiellä viestien julkaisemista ilman asianomaisten lupaa?
sunnuntai 6. huhtikuuta 2008
Blogeja ulkopolitiikan huipulla
En aikonut tässä blogissa kommentoida politiikkaan tai nk. julkkiksiin liittyviä aiheita. Valitettavasti tulee kuitenkin silloin tällöin luettua lehtijuttuja, jotka väistämättä herättävät tunteita, joita voi blogiin sitten vuodattaa. Olkoon siis.
Soininvaaran (http://www.soininvaara.fi/wordpress) mukaan Katainen teki väärin erottaessaa Kanervan, koska joillain ihmisillä, erityisesti johtavilla apinoilla, on ylikorostunut seksuaalisuus, eli siis Kanervalla tässä tapauksessa. Minä kyllä luulin, että Kanerva sai kenkää ihan jostain muusta syystä.
Joku (http://ihmissuhteet.blogspot.com/) on sitä mieltä, että naiset keskimäärin olisivat onnellisia saadessaa tuollaisia (Kanervan lähettämiä) viestejä tasokkailta miehiltä. Luoja varjelkoon meitä tasokkailta miehiltä ja keskimääräisiltä naisilta. Tosin herää ihmetys, millainen on tasokas mies, joka ei keksi muuta sanottavaa himonsa kohteelle kuin ko. viestien kaltaiset latteudet.
Jarkko Ryynänen (http://jaketsu82.ajatukset.fi/) taas on suorastaan kauhistunut uudesta ulkoministeristä, koska tämä on unohtanut omat mielipiteensä ja ajaa ulkoministerinä täysin päinvastaista politiikkaa kuin itse haluaisi. Eikös Alexander Stubb ole kokoomuslainen? Eikös kokoomus ole porvarihallituksessa jokseenkin samalla painoarvolla kuin keskusta? Onko Stubbin politiikka siis vasemmistolaista, vai onko porvarihallituksen ulkopolitiikka vasemmistolaista? Vai miksi Stubb on täysin päinvastaista mieltä ulkopolitiikan linjasta kuin hallitus? Vai onko sitten niin, että porvarihallituksella ei ole linjaa, ja Stubbilla olisi?
Petteri Oksa (http://merkintoja.blogspot.com/) arvostelee uutta ulkoministeriä kokemattomuudesta. Kysymykseksi jää, kuka olisi sellainen "huipputekijä", jota Petteri ministeriksi kaipailee. Kanervasta ei sellaiseksi ollut, eikä kotimaisten poliitikkojen joukosta tule kyllä ketään muutakaan mieleen.
Kommentoimiani blogitekstejä on julkaistu 6.4.2008 Aamulehden sunnuntailiitteessä muutaman muun ohella. Ainoastaan Mikko Rautalahti (http://kapsi.fi/~watchman/journal) esitti hyvän ja pidemmälle ajatellun näkökulman. Ja tässä on juuri syy siihen, miksi useimmiten jätän blogit lukematta: vain yksi kymmenestä osasi sanoa jotain tolkullista.
Soininvaaran (http://www.soininvaara.fi/wordpress) mukaan Katainen teki väärin erottaessaa Kanervan, koska joillain ihmisillä, erityisesti johtavilla apinoilla, on ylikorostunut seksuaalisuus, eli siis Kanervalla tässä tapauksessa. Minä kyllä luulin, että Kanerva sai kenkää ihan jostain muusta syystä.
Joku (http://ihmissuhteet.blogspot.com/) on sitä mieltä, että naiset keskimäärin olisivat onnellisia saadessaa tuollaisia (Kanervan lähettämiä) viestejä tasokkailta miehiltä. Luoja varjelkoon meitä tasokkailta miehiltä ja keskimääräisiltä naisilta. Tosin herää ihmetys, millainen on tasokas mies, joka ei keksi muuta sanottavaa himonsa kohteelle kuin ko. viestien kaltaiset latteudet.
Jarkko Ryynänen (http://jaketsu82.ajatukset.fi/) taas on suorastaan kauhistunut uudesta ulkoministeristä, koska tämä on unohtanut omat mielipiteensä ja ajaa ulkoministerinä täysin päinvastaista politiikkaa kuin itse haluaisi. Eikös Alexander Stubb ole kokoomuslainen? Eikös kokoomus ole porvarihallituksessa jokseenkin samalla painoarvolla kuin keskusta? Onko Stubbin politiikka siis vasemmistolaista, vai onko porvarihallituksen ulkopolitiikka vasemmistolaista? Vai miksi Stubb on täysin päinvastaista mieltä ulkopolitiikan linjasta kuin hallitus? Vai onko sitten niin, että porvarihallituksella ei ole linjaa, ja Stubbilla olisi?
Petteri Oksa (http://merkintoja.blogspot.com/) arvostelee uutta ulkoministeriä kokemattomuudesta. Kysymykseksi jää, kuka olisi sellainen "huipputekijä", jota Petteri ministeriksi kaipailee. Kanervasta ei sellaiseksi ollut, eikä kotimaisten poliitikkojen joukosta tule kyllä ketään muutakaan mieleen.
Kommentoimiani blogitekstejä on julkaistu 6.4.2008 Aamulehden sunnuntailiitteessä muutaman muun ohella. Ainoastaan Mikko Rautalahti (http://kapsi.fi/~watchman/journal) esitti hyvän ja pidemmälle ajatellun näkökulman. Ja tässä on juuri syy siihen, miksi useimmiten jätän blogit lukematta: vain yksi kymmenestä osasi sanoa jotain tolkullista.
lauantai 5. huhtikuuta 2008
Viiksivahaa ja partasaippuaa
Leikkasimme tänään omenapuiden oksia.
Kengät tulivat mutaan,
varpaat kylmenivät.
Ehkä olisi aika aloittaa.
Ostin viiksivahaa ja partasaippuaa. Partasaippua on erinomaista, eikä partavaahtoon ole paluuta. Sen sijaan viiksivaha vaikuttaa epäilyttävältä. Viikseni eivät ole vielä riittävän pitkät, jotta niiden vahaamisessa olisi mitään mieltä. Sen sijaan koetin laittaa partaani saparon ja ojentaa vahalla kärkitupsun. Se ei onnistunut. Vaha on aivan liian tönkköä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)