Rannalla

Kävin tuulisella rannalla katselemassa vettä. Etsin ihmeitä, muttei löytynyt. Sen sijaan löysin pari kuvaa.

Kivet ottavat ihailtavan tyynesti vastaan pienet aallot, vaan vesi kiertää kivien väliin, jos ei yli pääse.

Alkaa olla jo väriä lehdissä, ja kohta alkaa olla väri jo pudonnut, kadonnut mainen loisto ja hautautunut harmaaseen synkkyyteen.

Kaksi koppia rannalla. Molemmat lukossa, mutta sentään vastakkain asettuneet. Eivät ole niin yksinäisiä.

Pelastus on lähellä. Vaikka sitten vähän kolhuinen ja jyrsittykin. Sydämellistä.

Vaan mikä se tämä kolo on? Olisiko se turvallinen jonkun pienen mönkijän piiloutua maailman myrskyiltä? Tokkopa niinkään. Turvallisin paikka on seistä avoimella rannalla ja antaa aavalta tulla mitä on tullakseen. Kun on aikansa seissyt, saattaa jo toivoakin, tulisi edes jotain.