Viiksistä puheenollen, olen varsin tyytyväinen Dali-merkkiseen viiksivahaan. Se on kotimainen tuote ja sitä saa tilattua sähköpostilla valmistajalta. Vaha toimitetaan pienissä purnukoissa, jotka mahtuvat taskuun ja joita on kiva pyöritellä kädessä stressilelun tapaan. Viiksien muotoilu ei kuitenkaan ole aivan yksinkertaista. Pitää löytää optimaalinen leikkaus, jotta vahattavaa ei ole liikaa. Nietzsche-viiksien ongelmaan törmää erilaisia ruokia, erityisesti keittoja, syödessä. Niitä pitäisi myös vahata jatkuvasti hyvin runsaasti, jotta ne pysyisivät aisoissa. Olen näistä syistä päätynyt leikkaamaan viiksiäni edestä siten, että vahattavaa jää vain sivuille. Niistä saakin Dali-antennit halutessaan. Tässäkin on omat hankaluutensa silti. Antennimainen asento ei pidä ryhtiään ilman runsasta vahaamista, ja karvoja on oltava riittävästi, muttei liikaa, mikä on otettava huomioon leikkausvaiheessa. Laiskuus vahaamisessa johtaa myös helposti ikäviin epämääräisesti sojottaviin viiksiin, jos karvat kasvavat pitkiksi. Toisaalta liian lyhyistä ei saa antenneja. Nämä ovat vaikeita asioita.
Oikeastaan käytän antennivahausta lähinnä vappuna. Se sopii hyvin lakkiini ja sen punatähtikokardiin. Muulloin tyydyn lievästi kaarevaan malliin, joka ei herätä yleisössä niin suurta huomiota. Jonkin verran viikset ja parta joka tapauksessa herättävät huomiota etenkin lasten keskuudessa. Hassuilla sedillä on hassut viikset. Joistain vaikutelma on myös vähän pelottava. Aikuisista on vaikea sanoa, he kun harvoin ilmaisevat itseään tällaisissa asioissa. Voi olla, että karvanaamana saa jonkinlaista erikoisemman persoonan leimaa, minkä voi nähdä työssäni myös eduksi. Gurumaisuus on ammatissani valttia, ja ulkoisesta olemuksesta asiakkaatkin tekevät päätelmiään, oikeita tai vääriä.
Naamakarvojen kasvun ongelmakohta itselleni on edelleen laiskuus partahöylän käytössä. Usein menee muutama päivä, etten lainkaan höylää sivuille kasvavaa sänkeä. Siitä tulee epäsiisti vaikutelma. Koitan parantaa tapojani tässä suhteessa.
Partaani on muuten alkanut tulla satunnaisia harmaita karvoja. Harmaa on käypä väri, mutta mieluummin kyllä pitäisin luontaisen punaisuuteni (on muuten hassua, että partakarvat ovat punaisia, vaikka muut karvat ovat ruskeita). Kenties parran väri ohjaa poliittista suuntautuneisuuttani. Harmaana ei aio siltikään äänestää eläkeläisten puolueita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti