Hevi on musiikin laji, josta en koskaan ole pitänyt enkä sitä ymmärtänyt. Olen aivan viime aikoina kuitenkin alkanut kuulla siinäkin jotain ideaa, ainakin sen verran, että sitä voi kuunnella ärsyyntymättä. Kuinka ollakaan, olin lauantaina Sauna Open Air -tapahtumassa kuuntelemassa heviä. Normaalisti en menisi sinne edes maksusta, mutta sattuneesta syystä nyt kävi näin.
Koko päivää en konsertissa viettänyt, Children of Bodom oli juuri lopettelemassa kun tulin paikalle, mikä olikin hyvä hetki hankkia syötävää (nakkisämpylä ja jäätelöä). Jonot ruokapaikoille olivat pitkät. Tämän jälkeen seisoskelin jonottamassa nimikirjoituksia Nightwishiltä, mutta ne jäivät saamatta, koska niitä halusi liian moni muukin.
Yleisvaikutelma tapahtumasta oli sellainen, että siellä oli odotuksia enemmän tavallisia parikymppisiä ja keski-ikäisiä pelkästään juopottelemassa, ja odotuksia vähemmän stereotyyppisiä pitkätukkaisia mustiin pukeutuvia hevi-ihmisiä. Järjestelyt tuntuivat toimivilta, eikä tungosta ollut liikaa.
Opeth oli alkuun mielenkiintoista, lähinnä varmaan siksi, että siinä kuului 70-luvun proge- tai jopa fuusiovaikutteita. Sävy siis oli omaan makuuni sovelias. Valitettavasti lauluosuudet olivat pelkkää örinää ja biisit loppujen lopuksi niin tasapaksuja, ettei niistä jäänyt mieleen mitään.
Nightwish oli positiivinen yllätys. Ei niinkään siksi, että itse musiikki olisi erityisen kiinnostavaa ollut, mutta itse esiintyminen ja fanitustilanne oli kiva kokemus. Asiaan ehkä vaikutti se, että nappasin päänsärkylääkettä ennen esitystä (jostain syystä se tekee mukavan ja läsnäolevan olon).
Bändin jäsenet olivat selkeästi omia persooniaan. Holopainen oli syrjässä rekvisiitan takana eikä sanonut sanaakaan esityksen aikana. Basisti Marco hoiti lavashown karismaattisen osuuden, kitaristi hoiti lavashowta ilman karismaa leikkisästi, mutta vähän ontuen. Laulaja oli esityksen ehdoton tähti. Hän sopi rooliinsa täydellisesti strategisesti sijoitetun tuulettimen hulmuttaessa hiuksiaan. Laulu tosin oli miksattu liian alas.
Sellaista jäin hieman miettimään, että mitä Nightwishin soittajat oikeastaan soittivat. Eihän siitä sekametelistä juuri erota yksittäisen soittimen ääniä lukuunottamatta pillejä (säkkipilli tms. ja tinapillin tapainen isohko soitin). Kitaristillakaan ei oikeastaan ollut kunnon sooloja ollenkaan. Vain parissa biisissä joku hyvin lyhyt pätkä.
Joka tapauksessa olin tyytyväinen tähän kokemukseen ja ennen kaikkea siihen, että korvatulpat suojasivat erinomaisen sopivasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti