Juhannustaika

Hyvä ystäväni heitti ilmoille perinteisenä juhannustaikana sellaisen, että pitäisi tanssia alasti kokon ympärillä kuollut kukko hampaissa. Vai oliko se kana. No, joka tapauksessa ajattelin kokeilla kaupunkioloihin soveltuvaa versiota ja tanssia alasti grillin ympärillä makkara suussa.

Tällaisia juttuja teen tietysti vain harkitusti yksin ja kenenkään näkemättä. Koska arvelin grillimakkaroiden tulevan syödyksi illan mittaan jo ennen kuin pääsen yksinäisyydessä taikaani tekemään, ostin sitä varten pitkulaisen olutmakkaran. Suunnittelin etukäteen ottavani itsestäni kuvan siten, että kamera on jalustalla ja itselaukaisutoiminto käytössä. Grillin ympärillä on teoriassa tilaa, mutta käytännössä rönsyilevät kirsikkapuut estävät kunnon liikehtimisen. Päädyin siis suunnitelmissani vain poseeraamaan kameralle grillin edustalla sopivassa asennossa. Asentoakin mietin etukäteen. Makkaran tuli olla suussa, naamalla sopiva virne, kädet sivuille taivutettuina hieman lintumaisesti (ei suorina vaan nivelistä koukistettuina), yhdellä jalalla seisten toinen jalka nojaten toista vasten. Vähän kuin joku hindujumalan patsas tanssimassa.

Ilta kun alkoi kallistua yöksi, hain kamerajalustan, kameran ja makkaran. Olin sopivasti valmiiksi kylpytakkiin pukeutuneena. Naapurin pihalla oli ihmisiä iltaa viettämässä, mutten antanut sen tässä vaiheessa häiritä. Ongelmaksi muodostui kamerajalustan pikakiinnikkeessä oleva sovituspala, joka piti saada irti ennen kuin sai kiinnikkeen ruuvattua kameran pohjaan. Sovituspala oli niin tiukassa, ettei lähtenyt ilman työkaluja, joita ei siihen hätään ollut oikein saatavilla. Onneksi seinustalla roikkui paistinlasta, jonka reuna oli sopivan jäykkä vääntämiseen.

Asettelin jalustan kameroineen sopivaan paikkaan. Seuraavaksi piti löytää kamerasta itselaukaisin, jota en ollut koskaan ennen tarvinnut. Onneksi arvasin sen sijainnin ja tunnistin sen symbolimerkinnän. Sitten koelaukaisu. Kymmenisen sekuntia kesti napin painalluksesta kuvan ottamiseen. Arvelin sen riittävän.

Tepastelin vaivihkaa grillin lähellä asiaa harkiten ja kuulostellen naapurista pensaiden takaa kuuluvaa puheensorinaa. Uskoakseni selviäisin huomaamatta, jos pysyttelisin sopivassa paikassa pensaiden takana, enkä ottaisi tanssiaskelia grillin editse.

Tuumasta toimeen sitten. Kaivoin makkaran paketista, laitoin poikittain hampaiden väliin, otin vielä pari harjoitusasentoa ja kävelin kameran luokse. Siinä vaiheessa en enää miettinyt. Painoin nappia ja kävelin grillin viereen pensaan eteen. Annoin kylpytakin pudota maahan ja otin asennon. Parin sekunnin ajan sovittelin kasvoilleni sopivaa ilmettä (makkara suussa on rajoitetusti vaihtoehtoja). Sitten kamera laukesi. Otin kylpytakin ylleni nopeasti ja menin katsomaan, millainen kuvasta tuli. Hyväksi onneksi kuva onnistui erinomaisesti. Siitä tuli niin hauska, että saatoin sille jopa nauraa.

Mitä taialla sitten oli tarkoitus saada aikaan? En asettanut sille mitään tavoitteita. Ehkä näkisin enneunia. Valitettavasti ainoa muistikuva unista oli, että olin menossa jonnekin kolmen tutun henkilön kanssa, joista yhden tunnistin vanhaksi koulukaveriksi.

Taika ei siis toiminut millään merkittävällä tai kiinnostavalla tavalla. Ehkä se ei ollut oikea kunnollinen taika lainkaan. Oli sen tekeminen silti jännää. Ja vielä selvin päin. Suosittelen kaikille hullujen taikojen tekemistä!