Elämme virtuaalitodellisuudessa

En ole fyysikko, mutta kuten kaikki muutkin maallikot, pohdin osaltani maailmankaikkeuden sekä fyysistä että henkistä olemusta. Tarkoitukseni oli kirjoittaa pientä listaa aihepiiriin liittyvistä ajatuksista myöhempää ruotimista varten, mutta päädyinkin kirjoittamaan vain yhdestä aiheesta, nimittäin virtuaalitodellisuudesta.

Törmäsin sattumalta tänään blogitekstiin, jossa kommentoitiin Aamulehdessä viime vuoden puolella ollutta Vesa Vanhalakan artikkelia Nick Boströmin ajatuksista koskien sitä, elämmekö itse asiassa virtuaalitodellisuudessa. Blogiteksti löytyy täältä: http://id-idea.blogspot.com/2007/11/elmmek-virtuaalitodellisuudessa.html
Syystä tai toisesta en muista lukeneeni tätä Aamulehden artikkelia. Kenties en huomannut sitä, tai sitten olen sivuuttanut sen mielenkiinnottomana huuhaana. En tunne Nick Boströmin toimintaa, mutta blogi antaa ymmärtää kyseessä olevan filosofin, mikä jo selittääkin paljon. Ei niin, ettenkö arvostaisi filosofeja enemmän kuin eräät luonnontieteiden edustajat, mutta en myöskään voi välttyä siltä vaikutelmalta, että monesti he sekoavat omaan näppäryyteensä, kielipeliinsä tai muuten vain päätyvät omasta mielestään kovinkin päteviin päätelmiin, joissa ei viime kädessä ole päätä eikä häntää.

Eläminen virtuaalitodellisuudessa on toki hauska ja jännittävä ajatus. Toistaiseksi olen kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että elokuva Matrix kertoi tästä aiheesta huomattavasti syvällisemmin ja fiksummin, sekä tietysti myös viihdyttävämmin, kuin Aamulehden artikkeli tai herra Boström konsaan.

Mikä sitten mättää Boströmin argumentaatiossa? Ainakin seuraavat määrittelemättömät termit, joiden perimmäistä olemusta en usko Boströmin ymmärtävän: tietokonesimulaatio, tietoinen kyborgi ja virtuaali-ihminen. On myös erittäin luultavaa, ettei Aamulehden toimittaja ymmärtänyt näistä hölkäsen pöläystä, joten ongelma voi olla enemmän Boströmin tulkitsijassa kuin Boströmissä itsessään. Mutta silti.

Ensinnäkin eläminen virtuaalimaailmassa ei ole lainkaan sama asia kuin eläminen tietokonesimulaatiossa. Simulaatio on todellisuuden malli, virtuaalimaailma taas voi olla mitä vain, millä ei välttämättä ole mitään kytköksiä todellisuuteen. Käytän tässä sanaa "todellisuus" hieman huolettomasti tarkoittamaan ei-virtuaalista maailmaa, mikäli ylipäätään on mielekästä ajatella sellaisen olevan olemassa jollain muulla tavoin kuin virtuaalisen maailman.

Toisekseen en näe kovin mielekkäänä sotkea kyborgeja tähän aiheeseen. Ihmiset eivät ole kyborgeja, paitsi ehkä ne, joille on vaihdettu lonkkanivel tai muu vastaava. Tietokone taas ei tarvitse tätä kyborgi-ominaisuutta ollakseen tietoinen. En epäile, etteikö tulevaisuus voisi hyvinkin tuoda tullessaan kyborgeja ja kaikkea sellaista, mutta mitä tekemistä niillä on virtuaalitodellisuuden kanssa? Ei yhtään mitään.

Ja kolmanneksi, mikä oikein on virtuaali-ihminen? Jos oletetaan, että ihminen elää tietoisena olentona virtuaalimaailmassa, miten se eroaa ihmisestä, joka elää ei-virtuaalimaailmassa? Tai laajemmin, miten virtuaalimaailma eroaa ei-virtuaalimaailmasta? Väitän, ettei yhtään mitenkään.

Jos oikein syvällisiksi heittäydytään, ja mikäs sen mukavampaa, voidaan aihetta lähestyä fiksumminkin kuin heitellä ilmaan tyhjänpäiväisiä kyborgeja ja tietokonesimulaatioita. Mehän kaikki nimittäin elämme virtuaalitodellisuudessa. Virtuaalitodellisuutemme muodostuu kulttuuristamme monine pirstoituneine osakulttuureineen, tulkinnoistamme, kykyjemme rajoittamista havainnoistamme, tietoisuudestamme, ajatuksistamme ja kaikista ihmisenä olemisen piirteistä.

Siis kaiken kaikkiaan, otetaan vaikka atomi. Mitä se on meille, miten koemme sen ja mitä tiedämme siitä? Se on malli, virtuaalinen ilmiö, joka heijastelee mahdollisesti todellisuutta. Mutta onko se todellisuus oikeasti muuta kuin virtuaalista? Eikö todellisuus ole itsessään juuri sitä, miten se meille näyttäytyy? Jos se näyttäytyy virtuaalisena ilmiönä, eikö se ole silloin juuri sitä?