Palaan taas kerran aiheeseen, joka itseäni monesti mietityttää erilaisissa tilanteissa. Se matriisi — nimellisesti Matrix-elokuvan virtuaalitodellisuus, jota ihmiset luulivat ainoaksi todellisuudeksi, mutta olivatkin vain aivoistaan siinä kiinni, eivätkä eläneet fyysisesti samaa todellisuutta.
Kysymys kuuluu, elämmekö matriisissa, ja jos niin millaisessa? Emme kenties elä virtuaalisessa tai kuvitteellisessa maailmassa ihan samassa merkityksessä kuin elokuvassa, mutta monella tasolla ehkä silti. Olennaisia tekijöitä tässä ovat aivot, niiden havainnointikyky, tietoisuus ja kulttuuri. Yleinen käsitys on, että ihmisen kyky havainnoida ja muodostaa käsitystä todellisuudesta on melko vajavainen, vaikka tiedollisella tasolla tieteellisen tutkimisen kautta ajatellaankin saatavan objektiivinen käsitys fyysisen todellisuuden ominaisuuksista, luonteesta ja rajoituksista. On kuitenkin asia erikseen, mitä ihminen yksilönä voi kokonaisuudesta ymmärtää; yksilön kyky kokea todellisuutta on varsin rajoittunut. Matriisin ensiaskeleet ovat jo tässä: ihmisen on luotava todellisuudesta sellainen mielikuva aivoissaan, johon aivot ja kokemiskyky riittävät.
Kulttuuri muodostaa myös oman virtuaalitodellisuutensa. Ihmiset oppivat yhteisöissä yhteisön tavat, kielen ja kollektiivisen todellisuuskäsityksen. Tämä on laumakäyttäytymisen perusta ja ikävä kyllä mahdollistaa ihmisten ja koko planeetan suurimmat ongelmat. Yksi selvimmistä ilmiöistä kulttuurisessa matriisissa on mainonta. Mainokset suunnitellaan käyttämään hyväkseen mahdollisimman paljon ihmisten kykyä muodostaa todellisuusmielikuvia. Mainokset eivät kuitenkaan kerro objektiivisesta todellisuudesta, vaan pyrkivät esittämään sellaisen todellisuuden, jossa markkinoitava asia esiintyy halutulla tavalla. Mainosten katseleminen on helppo tapa tutustua kulttuuriseen matriisiin, tai kenties nimenomaan sen tökeröimpiin ja objektiivisuudesta kauimmaksi vieroittuneisiin osiin. Se antaa hyviä viitteitä siitä, millaisessa matriisissa pääasiassa elämme ja millaisia muotoja se saa erilaisilla elämänalueilla.
Tietoisuus on jännä ilmiö myös matriisin kannalta. Jos ja kun tiedostamme matriisin, mitä se käytännössä tarkoittaa? Syömmekö punaisen pillerin? Ihmisen tietoisuus on sekin melko rajoittunut ja vaikuttaa monella tapaa suorastaan epäonnistuneelta evoluution tuotteelta, josta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Ja miksi edes haluaisimme tietää elävämme matriisissa?
Henkilökohtaisesti pidän koko matriisi-ilmiötä kiinnostavana siksi, että koen toisinaan olevani puoliksi hereillä, siis matriisin ulkopuolella jonkinlaisella osatajunnalla. Elokuvan päähenkilöllä oli myös vastaavia tuntemuksia, ikäänkuin aavistuksia siitä, että arkitodellisuus muodostuu objektiivisesti ottaen epätodellisuudesta, päänsisäisestä maailmasta.
Kielestä ja kielipelistä en jaksa samaan syssyyn kirjoittaa, mutta nehän tietysti ovat yksi hyvin oleellinen tapa muodostaa ja kutoa matriisia.
