lauantai 31. elokuuta 2013

Uskontojen uskonto


Haluaisin perustaa uskonnon. Olen haaveillut siitä jo nuoresta asti. Idea sai alkunsa siitä, ettei uskonnottomilla ole kirkkoja eikä paikkoja minne mennä mietiskelemään ja kokemaan omia henkisiä puoliaan. Uskonnoissa minua on aina kiehtonut erityisesti juuri yksilöllinen kokemus, usko, ja mitä se saa ihmisessä aikaan.

Toisaalta siinä missä usko ja kokemus ovat henkilökohtaisia, uskonnot taas ovat yhteisöllisiä ja massahurmoksellisia instituutioita, jotka tarvitsevat sokeita kannattajajoukkoja toimiakseen. Onko ylipäätään mahdollista perustaa uskontoa, joka toimisi toisin, vain yksilöiden omien sisäisten kokemusten varassa? Uskonnoissa on tällaisia piirteitä, kuten vaikka buddhalaisuuden valaistuminen tai Jeesuksen opetukset, jotka pyrkivät puhuttelemaan yksilöitä henkilökohtaisesti.

Uskonto, jonka haluaisin perustaa, olisi vain ja ainoastaan ihmisen oman kokemuksen temppeli vailla oppijärjestelmää, papistoa tai valtarakenteita. Ja tähän liittyy eräs hyvin tärkeä idea, joka on tämän uskonnon ydintä: mitään ihmisten uskomuksia tai uskontoja ei poissuljeta, vaan kaikki uskot ovat tervetulleita. Kyseessä on siis universaali henkilökohtaisen kokemuksen uskonto, jossa kokemus voi olla yhtä hyvin kristillinen, hinduistinen kuin zeniläinenkin. Jopa spagettimonsterillinen, vaikken henkilökohtaisesti usko spagettimonsteriuskonnon tarjoavan kummoisiakaan kokemuksia.

Itse olen ateisti, joten uskonkokemukseni ovat hyvin monimuotoisia ja pitkälti määrittelemättömiä, usein esteettisiä ja häkellyttäviä, parhaimmillaan oivaltavia laadultaan. Jos tällainen uskonto tulisi toteen, kävisin joka viikko sen temppelissä ihailemassa ihmisten kokemusten kirjoa ja hymyilisin kaikille, jotka ovat tulleet tuon tilan ja ajan jakamaan muiden kesken.